Essi Miettinen Ei unohdeta sosiaalista!

Nuoriso vaikuttamassa

Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus… Tämä kertosäe iskostui 11-vuotiaan Essin takaraivoon ja loi uskoa tulevaisuuteen sekä sai vaikuttamisen kipinän syttymään sisällä. No ei sentään. Koko peruskoulu ja ammattikoulu luovittiin läpi sääntöjä kiltisti noudattaen ja auktoriteetteihin uskoen.  Nuorisolaissa määritellään, että nuorille pitää tarjota mahdollisuus osallistua oman alueensa nuorisopolitiikkaan. Kuulostaa hyvältä. Mutta miksi nuoret eivät sitten osallistu ja vaikuta? Kuuluuhan meillä perusopetukseenkin yhteiskuntaoppi-niminen aine, jossa yhtenä sisältönä on opetussuunnitelman mukaan vaikuttaminen ja päätöksenteko. Kuinka innostavaa on kuulla omien vaikutusmahdollisuuksien rajoittuvan numeron rustaamiseen lappuun aina aika-ajoin? Politiikan ei pitäisi olla jotain kaukaista ja “tavallisen kansalaisen” ulottumattomissa olevaa ja varsinkin nuorien ulottumattomissa tapahtuvaa toimintaa. Myös ruohonjuuritason vaikuttaminen on politiikkaa. Toki meillä on kouluissa oppilaskunnat, näihin vain sattui ajautumaan helposti ne opettajien suosikit ja sosiaaliset yksilöt oman perus- ja ammattikouluni aikana. Kotoa en kenenkään odottanut hakevan, mutta mukaankaan en osannut lähteä, sillä en ollut tietoinen vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista.

 

Helsingissä näyttäisi olevan päällisin puolin hieno systeemi nuorten vaikuttamiselle; nimeltään Ruuti. Vuosittain 13-17-vuotiaista ehdokkaaksi ilmoittautuneista valitaan 20 Ruudin ydinryhmään. Ydinryhmä toimii helsinkiläisten nuorten ja päättäjien linkkinä ja vie nuorille tärkeitä asioita eteenpäin yhdessä päättäjien kanssa. Vuoden 2015 ydinryhmäläiset julkistettiin 13.11. Valituksi tulleet näyttävät ja kuulostavat motivoituneilta ja innokkailta ja en voi olla kuin onnellinen heidän puolestaan ja tulevasta vuodesta, joka tuo heille tullessaan varmasti haasteita, mutta myös suuria onnistumisen ja ilon tunteita. Myös RuutiBudjetti, jota on pilotoitu kahdessa nuorisotyön yksikössä, on hieno hanke. Nuoret pääsevät ehdottamaan omasta mielestään kehitystä vaativia kohteita elinympäristössään ja niistä äänestetään tärkeimmät. Parhaassa tapauksessa äänestyksessä tärkeimmiksi nousevat aiheet otetaan mukaan nuorisotyön yksikön tulevan vuoden toimintasuunnitelmassa. Näin nuorisotyö on asiakaslähtöistä ja täten myös tehokkaampaa. Miksi tehdä työtä, jonka toimintamallit ja -muodot eivät kiinnosta itse asiakkaita?


Totuus on kuitenkin vähemmän ruusuinen. Äänestysprosentti Ruudin ydinryhmän vaaleissa oli 4,6. Miksi? Jokaiselle helsinkiläiselle nuorelle lähetettiin kotiin kirje, jossa oli äänestysohjeet. Äänestäminen tapahtui netissä. Ei kuulosta kovinkaan vaikealta vai mitä? Kyse ei ehkä niinkään ole siitä kuinka helpoksi äänestäminen on tehty, vaan siitä kuinka tärkeäksi nuoret sen kokevat. Helsingin nuorisotaloilla on varmasti muistuteltu ja keskusteltu nuorten kanssa Ruudista varsinkin juuri vaalien alla.Joillakinn taloilla on kenties vaalikahviteltu eli neuvottu äänestämisessä koneella ja tarjottu kahvia ja keksejä, jotta äänestäminen olisi ollut houkuttelevampaa. Mutta edistääkö tällainen yhteiskunnallista kasvua? Äänestäminen on vain yksi “pakko” lisää eikä nuori koe tunnetta olleensa juuri mukana vaikuttamassa Helsingin nuorisotyön toimintaan. Missä kohtaa olemme menneet metsään yhteiskunnallisessa kasvatuksessa ja opetussuunnitelmien ja nuorisolain toteuttamisessa?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kari Suomalainen: "Onneksi tulevaisuus ei koskaan ole nuorison. Kun on heidän vuoronsa, he eivät enää ole nuoria."

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Tuntematon kokoomusvaikuttaja: "Nuoret ovat huligaaneja. Mutta onneksi meidän huligaaneja".

Anna-Leena Nieminen

Hyvä! Suomen nuorissa on sentään toivoa, eivät enää suostu alistumaan kollektivismin uhreiksi.

Toimituksen poiminnat